Syksy on siis luonamme jälleen ja talvikin jo hyvää vauhtia lähestyy:) Tänään oli aamulla pakkasta huimat -8 astetta, ja maailma niin kaunis huurteisessa loistossaan, ettei voinut kuin ihailla Suuren Taiteilijan upeata kädenjälkeä. Koivujen oksilla kimalsivat miljoonat jäätimantit ja pihan kamalat kuralätäköt olivat saneet yhdessä yössä jääkukin koristellun kirkkaan lasipinnan. Kirpeä pakkasilma kipristi mukavasti nenää ja sormenpäitä ja tyttäremme, kuusi vuotta, kaivoi luistimia kaapista, hyödyntäen heti pihamaan valtaisien vesirapakoitten muodonmuutoksen.

Syksyn sato on jo tallessa ja Luojalle kiitos, saimme kuitenkin viljasadon kohtalaisena korjattua, kosteasta kesästä ja syksystä huolimatta. Tyttäremme, kuusi-vuotta, ei ollut yhtä onnekas oman pienen porkkanamaansa sadon suhteen. Mennessämme nostamaan porkkanamaan antimia, oli hämmästys melkoinen, kun maa oli myllätty pohjia myöten ja porkkanoista jäljellä vain pieniä rippeitä. Rikospaikalle jääneet kavionjäljet paljastivat syylliseksi porkkanavarkauteen tyttäremme pienen Myssy-ponin, joka kulkee pihassamme ajoittain omia, vapaita polkujaan. ”Onneksi kasvatin näitä porkkanoita,  niin Myssy pääsi herkuttelemaan”, totesi tyttäremme tyynesti porkkanamaan myllistystä katsellessan. Siinäpä opittavaa positiivisesta ajattelusta:)

Syksyn satona voidaan pitää myös syksyn vasikoitamme. Toissapäivänä poiki Apila-lehmämme saaden suloiset, pirteät kaksosvasikat. Toivottavinahan näitä kaksosvasikoita ei voi pitää, mieluummin jokainen lehmä tekisi yhden vasikan, jonka kasvattaa hyvin. Kaksosista, kun tahtoo jäädä ainakin toinen vähän pienemmäksi ja huonommin kasvavaksi. Nytkin jouduimme muutamana päivänä opettamaan vasikoita juomaan, kunnes ne oppivat menemään itse emon tisuille maitobaarille. Suloisia ovat kyllä ja emo huolehtii erinomaisesti molemmista vasikoistaan, nuolee ja hoivailee.

Otsikon ruotsin kieli liittyy luomureisuumme läntiseen naapurimaahan, jossa kävimme tutustumassa erilaisiin luomutiloihin ja lähiruokamessuihin. Messut tosin olivat lähiruuan suhteen aika niukat, ilmeisesti erinäisten peruuntumisten vuoksi, mutta maatalouskalustoa oli mukavasti nähtävillä. Kummasti isäntä pyörähteli uusien välttien ympärillä, ja taisi ruotsi-englanti-suomi-elekieli-yhdistelmällä jonkinlainen yhteinen ymmärrys löytyä. Reissu oli kokonaisuudessaan mukava, kiitos kaikille matkakumppaneille, on aina ilo tutustua uusiin ihmisiin. Toivottavasti myös uusia yhteistyökuvioita syntyy reissun tiimoilta. Matkailu avartaa, mutta silti  ”borta bra, men hemma bäst”, vai miten se nyt menikään…

Iloista syksyä kaikille!

Siunauksin,

Piia

Sainpa vihdoinkin aikaiseksi ongittua päivästä tällaisen hiljaisen hetken, jolloin pääsen istahtamaan koneen ääreen ja kirjoittamaan hieman tilan elämästä ja päivien riennoista… Tämä blogikirjoitus on ollut haaveenani uusien sivujen tekemisestä lähtien, mutta kaikenlaista touhua näköjään piisaa, ja vasta nyt on sellainen aika, että ehdin kirjoittamaan jotakin. Mutta kaikellahan on tunnetusti aikansa täällä maan päällä ja avaran taivaan alla…

Tämä kesähän on ollut hieman ongelmallinen tuon kosteuden suhteen. Ei montaakaan poutapäivää ole nähty näillä karjalan kunnailla. Ensimmäinen rehusato saatiin suhteellisen hyvin ja runsaana talteen. Nyt pellot ovat jo niin pehmeitä, että nähtäväksi jää, miten käy puintien ja toisen rehun korjaamisen. Minä en tosin ole mikään asiantuntija tuolla peltopuolella, ne hommat ovat enemmän isännän heiniä:) Toivottavasti saamme kohtalaisesti talteen viljasatoa, pyrimmehän jatkossa myymään oman tilan viljoja tästä tilalta ja tietenkin karjan ravinnon kannalta myös sadon onnistuminen olisi tärkeää. Mutta eipä ole ilmojen säätäminen pienen ihmisen hallussa vaan paljon suuremmissa käsissä. Täytyy vain toivoa ja huokailla Ilmojen Säätäjän puoleen toiveita aurinkoisemmasta ja kuivemmasta loppukesastä!

Tänään hoivailimme isännän kanssa noin parin viikon ikäistä vasikkaa, jonka napa oli tulehtunut. Eläinlääkäri kävi nesteyttämässä ja lääkitsemässä vasikan, ja otimme Vendi-emon jaHeidi-vasikan laitumelta pihattoon erikoistarkkailuun muutamaksi päiväksi. Pihatossa voimme paremmin seurata vasikan vointia ja syömistä ja antaa sille tarvittavat lääkkeet.Vendi-emo käyttäytyi oikein mallikkasti; oli huolissaan vasikastaan ja siitä mitä ihmiset sille tekevät, mutta antoi meidän kuitenkin hoitaa pienokaistaan. Jotkut emot puolustavat niin agressiivisesti vasikoitaan,  että niitä on hankala hoitaa esim. laitumella, tilanteen niin vaatiessa. (Liitän tähän myöhemmin kuvan Vendistä ja Heidistä, jos vain osaan käyttää näitä niin monimutkaisia teknisiä laitteita:))

Tässäpä terveisiä tilalta tältä erää, jatkoa seuraa, kunhan taas on sopiva aika kirjoitella:) Laittakaa viestejä ja  tervehdyksiä vieraskirjaan, tätä nykyä se taitaa täyttyä vain roskaposteista:) Oikein siunattua, ihanaa ja toivottavasti aurinkoista syyskesää kaikille!

-Piia

Tervetuloa Karjatila Karhisen uusille kotisivuille!

Ajankohtaista

Tilamme on mukana lähiruoka- ja luomumessuilla Helsingissä 7.-8.4. Mukana myös muita P-K:n lähiruokayrityksiä. Kokkiopiskelijat valmistavat yritysten raaka-aineista ruokaa ja AV-alan opiskelijat ovat kuvanneet yrityksistä materiaalia. Mukana muös work-smart-hanke. Itse olemme paikalle perjantaina, tervetuloa maistiaisille!

Tilamme on mukana Joensuussa alkaneessa Reko toiminnassa! Toimitamme tuotteitamme Reko-jakeluun Jns torille kahden viikon välein. Tuotteitamme voi tilata myös Joensuun luomupiirin kautta.

Tilamyymälässä nyt tuoreita paisti- ja filepaloja. Saatavana myös jauhelihaa pakasteena sekä lehti- ja ulkofilepihvejä. Herkullisia ja helppoja valmistaa. Maista ja ihastu! Puodistamme saa myös tilan luomuviljatuotteita.

Ravintola Kerubissa Joensuussa tilamme luomulihasta valmistettuja aterioita listalla! Nyt Kerubiin herkuttelemaan:)

Tilamme on nyt myös instagrammissa ja facebookissa:) Käykääpä tykkäämässä!