Syksy on siis luonamme jälleen ja talvikin jo hyvää vauhtia lähestyy:) Tänään oli aamulla pakkasta huimat -8 astetta, ja maailma niin kaunis huurteisessa loistossaan, ettei voinut kuin ihailla Suuren Taiteilijan upeata kädenjälkeä. Koivujen oksilla kimalsivat miljoonat jäätimantit ja pihan kamalat kuralätäköt olivat saneet yhdessä yössä jääkukin koristellun kirkkaan lasipinnan. Kirpeä pakkasilma kipristi mukavasti nenää ja sormenpäitä ja tyttäremme, kuusi vuotta, kaivoi luistimia kaapista, hyödyntäen heti pihamaan valtaisien vesirapakoitten muodonmuutoksen.
Syksyn sato on jo tallessa ja Luojalle kiitos, saimme kuitenkin viljasadon kohtalaisena korjattua, kosteasta kesästä ja syksystä huolimatta. Tyttäremme, kuusi-vuotta, ei ollut yhtä onnekas oman pienen porkkanamaansa sadon suhteen. Mennessämme nostamaan porkkanamaan antimia, oli hämmästys melkoinen, kun maa oli myllätty pohjia myöten ja porkkanoista jäljellä vain pieniä rippeitä. Rikospaikalle jääneet kavionjäljet paljastivat syylliseksi porkkanavarkauteen tyttäremme pienen Myssy-ponin, joka kulkee pihassamme ajoittain omia, vapaita polkujaan. ”Onneksi kasvatin näitä porkkanoita, niin Myssy pääsi herkuttelemaan”, totesi tyttäremme tyynesti porkkanamaan myllistystä katsellessan. Siinäpä opittavaa positiivisesta ajattelusta:)
Syksyn satona voidaan pitää myös syksyn vasikoitamme. Toissapäivänä poiki Apila-lehmämme saaden suloiset, pirteät kaksosvasikat. Toivottavinahan näitä kaksosvasikoita ei voi pitää, mieluummin jokainen lehmä tekisi yhden vasikan, jonka kasvattaa hyvin. Kaksosista, kun tahtoo jäädä ainakin toinen vähän pienemmäksi ja huonommin kasvavaksi. Nytkin jouduimme muutamana päivänä opettamaan vasikoita juomaan, kunnes ne oppivat menemään itse emon tisuille maitobaarille. Suloisia ovat kyllä ja emo huolehtii erinomaisesti molemmista vasikoistaan, nuolee ja hoivailee.
Otsikon ruotsin kieli liittyy luomureisuumme läntiseen naapurimaahan, jossa kävimme tutustumassa erilaisiin luomutiloihin ja lähiruokamessuihin. Messut tosin olivat lähiruuan suhteen aika niukat, ilmeisesti erinäisten peruuntumisten vuoksi, mutta maatalouskalustoa oli mukavasti nähtävillä. Kummasti isäntä pyörähteli uusien välttien ympärillä, ja taisi ruotsi-englanti-suomi-elekieli-yhdistelmällä jonkinlainen yhteinen ymmärrys löytyä. Reissu oli kokonaisuudessaan mukava, kiitos kaikille matkakumppaneille, on aina ilo tutustua uusiin ihmisiin. Toivottavasti myös uusia yhteistyökuvioita syntyy reissun tiimoilta. Matkailu avartaa, mutta silti ”borta bra, men hemma bäst”, vai miten se nyt menikään…
Iloista syksyä kaikille!
Siunauksin,
Piia
0 comments on “Syksyn satoa ja svenska språket 22.10.2012” Add yours →